Päivä 23: Viiniturismia Sonoma Valleyssä

Sonoma Valleyssa majoituimme Jack London Lodge nimiseen motelliin, joka olikin mukavan suloinen tukikohta viininmaistelureissullemme Glen Ellenin kylässä. Motellin pihalla oli kiva uima-allas ja terassialue vieraiden ajanviettoa varten. Pihaan ajaessa kuitenkin ensimmäinen huomiota herättävä asia oli voimakas kukkien tuoksu – istutuksia nimittäin oli joka puolella.

Edellisen illan olimme viettäneet lähinnä tutustuen hotellin lähiympäristöön jalan ja illastamalla motellin läheltä löytyneessä The Fig Cafessa. Maanantaimme alkoi mukavasti terassilla nautitulla aamupalalla, jonka jälkeen kävimme tiedustelemassa motellin johtajalta neuvoja parhaiden maistiaisten luo. Lähdimme toimistosta muutaman neuvon ja useamman ilmaisen maisteluhetki-kupongin rikkaampana. Ensin suunnistimme Benzigerin tilalle jossa kävimme possujunakierroksella viinitilalla tutustumassa viininteon taitoon. Tämän jälkeen maistelimme tilan viinejä, jotka olivat mielestämme ihan hyviä, mutta eivät mitenkään erityisiä hintaansa nähden – lukuun ottamatta maistelulistan ulkopuolelta tarjottua Pinot Noiria, jonka maistattajamme ystävällisesti haki takahuoneesta, kun mainitsin pitäväni Pinot Noirista (tämän hintaa meille ei koskaan kerrottu).


Benzigerin sisartilan Imageryn viinit oli tehty erikoisemmista rypäleistä, mutta eivät myöskään ihastuttaneet maullaan vaan olivat lähinnä tylsän keskinkertaisia. Mielenkiintoisimmat viinit, hyvä näköala maistatushuoneesta ja ehkä mukavin palvelu olivat Arrowoodin maistatushuoneessa, josta hankimmekin mukaan pullollisen erittäin pippurista, Viognierillä hieman maustettua Saraleen viinitarhan Syrahia (2006). Lisäksi vierailimme Ty Catonin, Valley of the Moonin ja Mayon maisteluhuoneissa hankkimassa makuelämyksiä. Nämä olivat kaikki ihan hyviä viinejä, mutteivät niin poikkeuksellisia, että olisimme viitsineet lähteä valtameren yli niitä rahtaamaan. Valley of the Moonilla oli kuitenkin pari jännän hedelmäistä viiniä, joista toisen – Pinot Blancin – ostimme kotiin vietäväksi.

Päivän kierrettyämme eri maistelutilaisuuksissa olimme siis useamman makukokemuksen ja pari viinipulloa rikkaampia. Illallisen viini (Wellingtonin Cabernet Sauvingnon) löytyi kuitenkin läheisestä marketista, jossa viinivalikoima oli ymmärrettävästi laajahko.

Illallisella kävimme jälleen The Fig Cafessa, koska ravintolaan sai tuoda oman viinin ilman korkkaamismaksua. Valitun viinin kaveriksi sopi mukavasti teurastajan pihvi, joka tarjoiltiin ranskalaisten ja maustevoin kanssa. Ruoka Fig Cafessa oli keskinkertaista – ei siis missään tapauksessa pahaa, mutta ei myöskään erityisen sykähdyttävää. Palvelu sen sijaan riippui täysin henkilöstä ja vaihteli iloisen ja hersyvän ja piittaamattoman välillä.

Päivän seikkailuista uupuneina kävimme jälleen yöpuulle kukkien tuoksuessa motellin pihassa.