Aloitimme aamulla matkan Yosemiteen iloisen tietämättöminä edessä olevasta jonotuksesta. Mieliala onnistui jotenkin pysymään melko hyvänä saapuessamme puistoon puolentoista tunnin jonoajon jälkeen. Grand Canyon -kokemus tuoreena muistissamme olimme päättäneet kaihtaa shuttle bus -järjestelmää ja jonojen vuoksi autoilukin näytti toivottomalta, joten järkevimmäksi vaihtoehdoksi jäivät vuokrapyörät. Kävellenkin puistossa toki pystyy hyvin kulkemaan, mutta pyörällä matka taittui nopeammin, kun välimatkat kuitenkin ovat suuria. Pyöräilyn mahdollistivat myös päänähtävyyksille Yosemite Valleyssä johtaneet asvaltoidut tiet.
Asvaltoidut kevyenliikenteenväylät ihmetyttävät minua edelleen. On toki mukavaa, että myös liikuntarajoitteisille on luotu mahdollisuus päästä töllistelemään luonnon ihmeitä, mutta minä en kyllä onnistu nauttimaan luonnon ihmeistä seistessäni autotien levyisellä pyörätiellä ilman jonkinlaista ristiriitaista tunnelmaa. Vuokrapyörät olivat mallia cruising eli maastopyöriin verrattuna piiitkät sarvet, samanlaiset kuin kaikissa lasten pyörissä amerikkalaisissa elokuvissa (Vesa tykkäsi, minua vähän pelotti ohjattavuus).
Kävimme ensin katselemassa Mirror Lakea, joka on muodostunut luonnollisen maanvyörymän muodostaessa kivipadon ja hidastaen näin veden virtausta. Veden pintaan heijastui läheisiä vuoria, esimerkiksi kuuluisin huippu Half Dome. Mirror Laken lisäksi kävimme katsomassa Yosemite Fallsien alempaa putousta. Tämän lisäksi pyöräilimme tietenkin laaksossa ja saimme mukavasti kulutettua muutaman tunnin. Palautimme pyörät vuokraamoon ja lähdimme jälleen jonottamaan, tällä kertaa ulos laaksosta. Päädyimme vielä piipahtamaan Glacier pointilla, josta on näkymä yli koko laakson. Matka näköalapaikalle kesti tunnin ja hermojamme koittelivat melkein sakotusrajalla alinopeutta ajelevat kuskit.
Vesa oli varannut meille yöpymispaikan Bridgeportista Ruby Innistä, joka sijaitsee Sierra Nevadan vuoriston toisella puolella. Edessä oli siis vielä näköalareitti Tioga Passin kautta vuoriston yli/halki. Pakko sanoa, että vaikuttavimmat maisemat olivat kyllä ehdottomasti tuolla näköalareitillä ja ihmisten määräkin oli huomattavasti pienempi kuin Yosemiten laakson alueella. Erityisen hieno oli hetki kun saavuimme iltahämärän laskeutuessa peilikirkkaalle järvelle josta kuvastui upeasti järven ympärillä sijaitsevat vuoret. Valitettavasti pian tämän jälkeen pimeä laskeutui ja osa maisemista jäi pimeän peittoon.
Emme tavanneet pimeillä teillä onneksi yhtään villieläimiä ja saimme poimittua matkan varrelta vielä iltapalaa jonka nautimme Ruby Innin huoneessamme väsyneinä, mutta vaikuttuneina jylhistä maisemista.
Seuraavan aamun sarastaessa päätimme suunnata kohti Lake Tahoeta, joka on alueen suurin alppijärvi ja jonka kupeessa sijaitsevat vuoret ovat merkittävä luonnonpuisto- ja laskettelukeskuskeskittymä. Näin kesäisin alueen tärkeimmäksi ajanviettomuodoksi nousee kuitenkin veneily. Emme kiertäneet koko järveä vaan kävimme katsastamassa näkymiä Emerald Baystä. Samalla alueella asui aikanaan myös skandinaaviseen ja erityisesti ruotsalaiseen arkkitehtuuriin hullaantunut nainen, joka oli rakennuttanut Vikingsholm-nimisen rakennuksen Emerald Bayn rannalle. Kävelimme muutaman mailin polun katsastamaan tätä rakennusta ja edessämme kohosi ehkä enemmän viikinkielokuvan lavastetta kuin varsinaisesti ruotsalaista arkkitehtuuria edustava rakennus.
Viimeisen puolentoista vuorokauden aikana näimme siis runsaasti luonnonihmeitä ja –kauneutta. Kauniin Emerald Bayn sylistä suuntasimme auton nokan kohti Sonoma Valleytä, jossa päätarkoitus on nauttia luonnon antimista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti