Päivät 8-10: JFK, Route 66, fossiileita – ja paljon tietä

Viimeisimmät kolme päivää ovat olleet todellinen roadtrip-osuus matkallamme: olemme ajaneet päivittäin 8-10 tuntia läpi Texasin, New Mexicon ja Arizonan (pl. kaikki pysähdykset). Tämä osuus oli ennakkoon leimattu ”sisällöttömimmäksi”, sillä moni Amerikkaa tunteva tai natiivi oli varoitellut, ettei Texasissa ja ympäristössä oikein ole mitään (paitsi Austinissa, joka jäi reittimme ulkopuolelle). Tästä johtuen myös matkasuunnitelmassamme päivämatkat olivat selkeästi muita päiviä pidempiä ja ohjelma keskittyi ajamiseen.

Jälkikäteen katsottuna on totta, etteivät nähtävyydet tällä etapilla vetäneet vertoja New Orleansille tai Floridan kohteille, mutta tunnelmaltaan viime päivät ovat olleet erinomaiset. Ympärillä on pyörinyt klassista Amerikan kuvastoa: alavia peltoja ja preerioita, Route 66:ä, unohdettuja kummituskaupunkeja ja periamerikkalaisia dinereita. Lisäksi jokaiselle päivälle on osunut vähintään pienempi nähtävyys.

Sunnuntaina ajoimme New Orleansista Dallasin pohjoispuolelle lähiöön, satunnaisen voimalaitoksen kupeessa sijainneeseen Days Inniin. Päivän kohokohtia olivat vierailu JFK:n ampumispaikalla Dallasin keskustassa, kolikkopesukoneen ja -kuivausrummun koestaminen sekä huipennuksena Walmartista ostetun pakastelasagnen valmistus ja nauttiminen motellihuoneessa. Lasagne oli ”kolmen lihan, neljän juuston” lasagne, mikä on ehkä hieman joustava tulkinta: oikeasti ”kolme lihaa” tarkoitti ”kahta makkaraa ja jauhelihan kaltaista valmistetta”. Aterian kylkeen oli kyllä hankittu tuore ananas ja paketillinen Ben & Jerry’siä piristämään kokemusta, mutta valitettavasti Maria ehti nukahtaa ennen jälkiruokaa (josta tuli joustavasti aamupala).

Toiseksi ylimmän kerroksen kulmahuoneessa vaani aikanaan Oswald. Väitetysti.

Maanantaina matka Texasissa jatkui ja Dallasia edeltäneet vihreämmät ja peltomaisemmat maisemat muuttuivat vähitellen kuivaksi aavikoksi. Ajokokemus oli unenomainen, kun satoihin maileihin maisemat eivät vaihtuneet lukuun ottamatta satunnaisia öljypumppuja, viljasiiloja tai pieniä kaupunkeja interstaten kupeessa. Näkyvyys jatkui yleensä horisonttiin asti. Päivän ”nähtävyys” oli Cadillac Ranch, joka käytännössä tarkoitti n. kymmentä maahan puoliksi haudattua 50-luvun Cadillaccia pellon keskellä. Näitä sai sitten turisti käydä luvallisesti spreijaamassa, joten mekin jätimme merkintämme jälkipolvien ihasteltavaksi ja päällemaalattavaksi. Illaksi ehdimme Tucumcarin kaupunkiin New Mexicoon, josta olimme varanneet Motel Safari -nimisestä majoituslaitoksesta yösijan, historiallisen Route 66:n varrelta. Mexicolainen illallinen Pow Wow -ravintolassa ei vakuuttanut, mutta aamupala Kix 66 -dinerissa seuraavana päivänä vastasi odotuksia jenkkiläisestä pannukakku, pekoni ja muna -aamiaisesta. Dineri oli kuin suoraan jenkkileffoista repäisty 50-60-luvun henkinen tienvarsikahvila.


Tiistaina käänsimme nokkamme kohti Flagstaffia, joka on viimeinen edullinen majoittumiskaupunki ennen Grand Canyonia (sijaitsee n. 1,5 tuntia ennen kanjonia). Matkalla Flagstaffiin maisemat muuttuivat selkeästi kumpuilevimmiksi ja monipuolisemmiksi: oli pieniä kanjoneita, sellaisia länkkäreistä tuttuja jyrkkäreunaisia hiekkakivikukkuloita, ajoheinää ja vaihtuvia värejä maastossa. Kaiken kaikkiaan tunnelma oli kuin lännenelokuvasta. Jännittävä hetki koitti, kun yhtäkkiä tien laidalta keskelle moottoritietä ilmestyi oikea pyörremyrsky: näkyi vain kymmenmetrinen ilmapatsas, jossa pyöri heinää ja pensaan kappaleita. Onneksi näitäkin kavereita on selkeästi pieniä ja isompia, ja tämä oli ilmeisen pikkiriikkinen, koska auto ei edes heilahtanut läpiajettaessa.

Ennen saapumista Flagstaffiin vierailimme Petrified Forest –kansallispuistossa, jossa tutustuimme mielenkiintoisiin, maalausmaisiin ja monivärisiin ”badlandseihin”, eli sokkeloisiin kukkuloihin, sekä kivettyneeseen puuhun ja muihin fossiileihin. Petrified Forest oli mukava ja sivistävä kokemus – ainoa harmittava asia vierailun jälkeen oli, ettemme olleet varanneet tähän enempää kuin 3,5 tuntia (olimme puistossa sulkeutumiseen asti). Saavuimme hotelliimme (Budget Inn Flagstaff) myöhään illalla ja menimme läheiseen Bun Hugger -hampurilaisravintolaan illalliselle, joka oli tähän asti kevyesti laaduttomin.

Kuvan tukit ovat miljoonia vuosia vanhoja fossiileja.

Seuraavaksi ohjelmassa on Grand Canyon, Hover Dam ja Las Vegas. Ennen Vegasia kuitenkin vaihdetaan vielä ajokkia, koska tämän menopelin öljynvaihtotarve tuli tänään vastaan eikä Nationalin puhelinpalvelu suositellut ajamaan paria tuhatta mailia yli vaihtorajan.