Päivät 14-16: Elokuvia enkelten kaupungissa

Vegasista ajoimme käytännössä suoraan, pienellä burgeri-pysähdyksellä höystettynä, Los Angelesiin. Elo enkelten kaupungissa ei alkanut kuin Strömsössä: saavuttuamme Vagabond Innin vastaanottoon, virkailija kertoi meille, että olimme varanneet hotellin vasta sunnuntaista alkaen (pitäisi varmaankin päivittää jatkossa myös tietokoneen kello ja kalenteri, jos käyttää niitä elämänsä tahdistamiseen). Kaiken lisäksi maksuton peruutusoikeus oli päättynyt vain kahdeksan minuuttia ennen tiedon saamista. Ei muuta kuin soitto hotels.comiin ja tiukkaa maanittelua maksuttoman peruutuksen saamiseksi, vedoten teknisiin ongelmiin. Onneksi motelli myönsi luvan ja saimme rahamme takaisin (väitetysti – vielä en ole päässyt tarkistamaan luottokorttilaskua eikä hotels.com jostain syystä voi lähettää kirjallista vahvistusta).

Samassa motellissa ei valitettavasti ollut vastaavia huoneita vapaana, joten siirryimme pihalle autoon surffaamaan hotels.comia Vagabond Innin ilmaisessa verkossa (vinkki matkaajille: jos tarvitsette ilmaista nettiä, parkkeeratkaa motellin pihaan). Onneksi Hollywoodin toiselta puolelta löytyi kohtuuhintainen Best Western, jossa oli meille tilaa. Sinne siis.


Sisäänkirjautumisen jälkeen päätimme lähteä ihastelemaan Hollywoodin iltaa. Pienen liikenneruuhkan, parin ohiajon ja hieman kiristyneen tunnelman jälkeen saavuimme näköetäisyydelle legendaarisesta Hollywood-kyltistä, erään kukkulan laelle. Valitettavasti kuvausolosuhteet eivät olleet täydelliset, mutta muuten tilanne oli todella siisti. Hollywood-kyltiltä ajoimme Graumannin kiinalaiselle teatterille, jonka edessä ovat ne kuuluisat betoniin painetut filmitähtien käden- ja jalanjäljet, sekä Hollywood Boulevard, jonka kivetykseen on merkitty tähtien nimiä, tähtien sisään. Jälleen legendaarinen kokemus.


Lähtiessämme Hollywood Boulevardilta kohti automme parkkipaikkaa, kuljimme El Capitan elokuvateatterin ohi, jonka takaovesta purkautui samanaikaisesti Cars 2 -elokuvan ensi-iltayleisö. Päätin liittyä portilla odottavien paparazzien joukkoon ja onnistuinkin ottamaan tärähtäneitä valokuvia allekirjoituksia jakaneista tähdistä (tai ainakin tuntemattomista sivuosanäyttelijöistä). Se oli omalla tavallaan aika hauska ja jännä kokemus.

Toinen päivämme Losissa keskittyi vierailuun Universal Studios’lla. Visiitti alkoi jännittävällä kiertoajelulla studion backlotilla, jossa pääsimme mm. vierailemaan Täydellisistä Naisista tutulla Wisteria Lanella, kokemaan King Kong 3D-kokemuksen, johon kiertoajeluvaunu ”yllättäen” joutui, ja näkemään erilaisia erikoistehosteita (esim. autojen räjähdys ja lentäminen Fast 5 -elokuvassa). Studiokierroksen lisäksi Universalilla oli täysikokoinen teemapuisto, joka tarjosi erilaisia huvipuistolaitteita ja esityksiä – elokuvateemassa tietysti. Erityismaininnan laitteista ansaitsee Haunted House-kummitustalo, joka kruunasi päivämme: talossa kuljettiin jalan ja se oli täynnä eläviä hahmoja klassisista kauhuelokuvista. Voin kertoa, että kauhun tunne on vähän erilainen kuin Lintsin kummitusjunassa, jos nurkan takaa hyökkää oikean näyttelijän esittämä Norman Bates tai Texasin moottorisahamurhaaja – ja lähtee ajamaan takaa pimeässä kummituskartanossa.


Universalin teemapuisto oli elämäni paras huvipuistokokemus tähän asti, ja Maria tuntui jakavan fiiliksen. Erityisen hienoa puistossa oli tinkimättömyys, aikuisia kiinnostavat teemat ja mukana menevä henkilökunta: esimerkiksi Jurassic Park-laitteen krääsäkaupassa myyjä pelotteli asiakkaita käsinukkedinolla ja ennen monia laitteita henkilökunta huudatti tai leikitti odottavia vierailijoita. Vierailustamme teki jouhevamman muutaman kympin lisähinnalla hankittu ”front of the line pass”, jonka avulla saimme mennä kaikkiin laitteisiin ja esityksiin jonojen ohi ja usein jopa varatuille paikoille. Ilman tätä passia emme olisi millään ehtineet vierailla kaikissa haluamissamme esityksissä ja laitteissa yhden päivän aikana, joten ostos oli ehdottomasti hintansa väärtti.

Kun olimme poistumassa Universalilta, päätimme vielä mennä illan kunniaksi leffaan studion vieressä sijaitsevaan AMC:n leffateatteriin. Elokuvaksi valikoitui ”laatupätkä” Green Lantern, joka sattui alkamaan sopivasti teemapuiston sulkeutumisen aikoihin. Elokuvakokemus jenkeissä oli varsin samankaltainen suomalaisteattereiden kanssa, mutta jäämme arvostamaan kotimaamme tapaa jakaa paikkavarauksia (täällä on first come first serve -malli käytössä yleisesti), pakottavia ikärajoja (täällä teatteriin saa tuoda aikuisten mukana höpöttäviä ja itkeviä lapsia) sekä muiden elokuvakävijöiden kunnioittamista (täällä leffassa on ilmeisen ok puhua, rapistella todella paljon tai lähteä kesken kaiken käymään vessassa).

Kolmannen ja viimeisen Los Angeles -päivämme aluksi päätimme osallistua vielä Warner Brosin studiokierrokselle, olimmehan olleet niin vakuuttuneita Universalin kokemuksesta. Warnerin kierroksella pääsimme backlot-kierroksen lisäksi tutustumaan myös sound stageihin. Back lotilla siis kuvataan ulkokohtauksia ja kohtauksia oikeissa rakennuksissa (”practical seteillä”), sound staget ovat sisästudioita. Vierailun aikana kävimme mm. True Bloodista tutun Merlotte’s baarin pihassa, Warnerin studiokaupungissa, Chuckin sound stagella ja Warnerin oikeassa prop roomissa. Oppaamme Andrew oli todella syvällä TV ja elokuvamaailmassa ja kertoi innokkaasti hauskoja faktoja, knoppeja ja anekdootteja vierailemistamme paikoista sekä elävien kuvien tekemisestä ylipäätäänsäkin. Universalista WB:n kierros erosi melkoisesti: kuvaus elokuvan tekemisestä oli selkeästi realistisempi, tarkempi ja kattavampi, eikä WB:lle pääse päivittäin kuin sadoissa laskettava määrä vierailijoita. Omassa ryhmässämme oli 12 jäsentä. Niinpä kokemukset täydensivät toisiaan mainiosti.

Leffatrivia: Minkä lähiaikojen elokuvan alussa vilahtavat oheiset WB:n prop roomin tavarat?

Kierroksen jälkeen yritimme vielä tunkea itseämme ex tempore mukaan illan Conanin nauhoituksiin, mutta valitettavasti paikat oli täytetty jo aikoja ennen saapumistamme studioyleisön kokoontumispaikalle. Niinpä jatkoimme matkaa alkuperäisen suunnitelman mukaisesti Mulholland Drivelle, Rodeo Drivelle ja Venice Beachille. Mulholland on tie, joka mutkittelee Los Angelesin kukkuloilla, ja josta on mahtavat näköalat kaupunkiin ja Hollywoodiin. Rodeo Drive on kaupungin kallein ostoskatu, jossa tyydyimme ihastelemaan Cartierin, Pradan ja kumppaneiden liikkeitä ulkoota käsin. Venice Beach on puolestaan se elokuvista tuttu ranta, jossa LA:laiset rullaluistelevat ja pelaavat rantalentistä.

Venice Beachille saapuminen oli tietyllä tapaa virstanpylväs matkallamme, sillä saavutimmehan vihdoin Tyynen valtameren. Tietyllä tapaa tämä merkkasi myös matkan hengen muuttumista tiukasta roadtripistä kohti lyhyempiä päivämatkoja ja keskittymistä Kaliforniaan tutustumiseen ja rentoutumiseen. Santa Monican laiturille päättyi myös vanha Route 66.


Venice Beachilta otimme kurssin Highway 1:lle, joka juoksee pitkin meren rantaa. Kauniissa maisemissa ajoimme Camarillon kaupunkiin hieman Los Angelesin ulkopuolelle, jossa yövyimme Holiday Inn Expressissä.