Päivä 26: San Franciscon nähtävyyspotpuri

Torstaina lähdimme kunnon turistimentaliteetilla käymään läpi San Franciscon kuumimpia nähtävyyksiä. Aamupalan virkaa tekivät kahvikupit ja yksi jaettu suklaakroisantti, sillä aamumme oli venähtänyt ja päätimme etsiä suoraan lounaspaikkaa. Tällainen löytyikin hotellimme vierestä alkaneesta China Townista, jossa päädyimme Michelinin ja Zagatin suosituksia saaneeseen pieneen kujaravintolaan Oriental Pearliin. Dim sum-setit maksoivat yhteensä n. 30 dollaria, vaikka otimme palanpainikkeeksi oluet. Koska ruoka oli myös maittavaa ja täyttävää, voinee sanoa hinta-laatu-suhteen olleen kohdallaan.

China Town itsessään oli aika samanlainen kuin muissakin isoissa kaupungeissa: paljon krääsämyymälöitä, kiinalaisia ravintoloita ja toki kiinalaisia ihmisiä, jotka jaksavat olla ilmeisen viehättyneitä mahjongeistaan istuskellessaan alueen puistoissa.


China Townissa hyppäsimme cable carin kyytiin ja otimme suunnan kohti rantaa. Onnistuimme matkustamaan pummilla, kunnes puolivälimatkassa konduktööri tuli kyselemään lippuja. Pikainen poistuminen vaunusta jätti meidät Pikku-Italiaan, josta olikin mukavan lyhyt matka yhteen alueen nähtävyyksistä: Telegraph Hillille. Nousimme portaat ylös kukkulalle puuskuttaen ja valokuvaten aina välillä, ja viimeinen saavutimmekin Coit Towerin mäen päällä. Coit Towerissa kävimme katselemassa nähtävyyksiä ja muraaleja ennen suuntaamista kohti rantalaitureita.


Kävelimme laitureiden viertä ihmetellen turistipaljoutta sekä matkamuistomyymälöiden määrää, joiden ansiosta Pier 39:kin kaiketi on kuuluisa. Lisäksi annoimme Maailman Kalleimman Suklaakaupan huijata meidät sisään, josta myyjätär ei antanut meidän poistua ennen kuin ostimme kaksi palaa suklaata kahdella dollarilla.


Illan huipensi retki Alcatrazille, johon olimme varanneet hyvissä ajoin liput. Tämä osoittautui hyväksi päätökseksi, koska liput näyttivät olevan loppuun myytyjä seuraavan viikon ajaksi kaikkien retkien osalta. Alcatrazilla pääsimme fiilistelemään vankilatunnelmia audio tourin ja järjestettyjen esittelypuheiden muodossa. Lisäksi näimme elokuvan saaren historiasta. Lippumme olivat päivän viimeiselle, ns. yökierrokselle, joka erosi päiväkierroksista siten että ihmisten määrää oli rajoitettu, esityksiä oli enemmän ja tietysti saaren sekä San Franciscon silhuetit pääsi näkemään myös tunnelmalliseen yöaikaan. Alcatraz oli ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka ja yksi parhaita kokemuksia San Franciscossa. Erityismaininnan ansaitsee audio tour, joka oli kerrankin hyvin toteutettu ja jossa entiset asukit ja vartijat kertoivat saaren historiasta mukaansa tempaavasti.