Kun olimme nauttineet aamiaisen lähibaarin suojiin siirretystä aamiaispöydästä, jätimme Sonoma Valleyn viinitarhat taaksemme ja suuntasimme kohti San Franciscoa. Saavuimme kaupunkiin legendaarisesti pitkin Golden Gatea ja päätimme tehdä opaskirjassa mainitun 49 mailin maisema-ajelun. Ajelun aluksi käväisimme kuitenkin Golden Gaten läheisellä rannalla, jotta Vesa pääsi kastamaan varpaansa Tyyneen valtamereen. Meidän lisäksemme rannalla oli kaksi paikallista asukkia jotka eivät ilmeisesti ”pientä” sadetta pelänneet.
Maisema-ajelumme jatkui pitkin sumuista kaupunkia, mutta päätimme jättää alueen jolla hotellimme sijaitsi seuraavan päivän ohjelmaan ja suunnata kohti illan aktiviteettia, baseball-ottelua. Koska San Francisco Giants ei pelannut sopivina päivinä kotipelejä, olimme ostaneet liput Oakland Athleticsin ja Marlinsien väliseen otteluun, joka käytiin Oaklandissa San Francisco Bayn toisella puolella. Suuntasimme pitkin Bay Bridgeä kohti Oaklandia ja kuinkas ollakaan, Bay Bridgelle pääsy vaati pienoista kärsivällisyyttä. Yllättäen muutama muukin ihminen halusi matkustaa lähiökoteihinsa työpäivän päätteeksi.
Saavuimme Oakland Athleticsin kotiareenalle Coliseumille juuri minuutilleen kun pelin oli määrä alkaa. Pelkäsimme, että peli oli jo alkanut, mutta sisälle päästyämme totesimme, että menossa oli vasta kentän kunnostaminen sateen jäljiltä. Peli alkoikin hieman yli tunnin myöhässä. Pelissä pelattiin yhdeksän vuoroparia ja ilma oli sateen jäljiltä hieman koleahko. Vaikka Vesaa kylmyys alkoi koetella jo neljännen vuoroparin kohdalla, jaksoimme kuitenkin loppuun asti kahvin, lämmittelykävelyn ja fanikrääsän töllistelyn voimalla. Ehkä minä myös saatoin hieman kannustaa surullisilla ilmeillä, kun olin saanut päähäni, että matsi katsotaan alusta loppuun saakka. Saavuimme Oaklandissa muutaman korttelin päässä areenalta, keskellä hylättyä ghetto-teollisuusaluetta sijaitsevaan yöpaikkaamme Rodeway Inniin ja siirryimme sulattelemaan varpaitamme peiton alle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti