Päivä 25: Roadtripin loppu

Aamulla alkoi viimeinen päivä, jolloin meillä olisi vielä auto käytössä. Käytimme jäljellä olevat tunnit hyväksi ja pörräsimme 49 mailin maisemareitin loppuun asti ja kävimme lisäksi vielä Lombard Streetillä ajamassa sen kuuluisan siksak-tienpätkän ennen kuin palautimme auton. Autoon olikin kertynyt jos minkälaista lappusta ja lippusta ja tavaroiden keräämiseen meni oma aikansa. Tuntui tietyllä tavalla haikealta luovuttaa auto, josta oli tullut melkeinpä kolmas matkakumppani kuluneiden viikkojen aikana. Onneksi tämä tarkoitti myös sitä, että voimme huokaista helpotuksesta, kun automatkamme sujui ilman suurempia kommelluksia. Virallisten vuokraamon tilastojen mukaan olimme ajaneet autolla 4 651 mailia eli 7 485 kilometriä eli keskimäärin 325 kilometriä päivässä!


Hotellimme vaikuttaa oikein mukavalta ja sijaitsee kadulla, jota pitkin kulkee myös kuuluisia (lähinnä turisteja varten nykyään olevia) pyöritettäviä vanhanmallisia kaapelivetoisia raitiovaunuja. Asetuimme rauhassa aloillemme hotellilla ja illalla suuntasimme syömään Vesan aiemmin bongaamaan ravintola Sahaan, joka on (mainoksensa mukaan) sekoitus jemeniläistä arabialaista keittiötä ja rajoja rikkovaa Kalifornialaista keittiötä ranskalaisilla vivahteilla. Ravintola oli sisustettu Arabialaiseen tyyliin (tai siltä vaikutti ainakin tietämättömän silmään) muutamilla kankailla, lampuilla ja silhueteilla. Toki sisustuksen osalta voidaan kiistellä siitä, että ehkä tämä on ennemminkin amerikkalainen tulkinta siitä mikä tuo ravintolaan arabialaisen tunnelman. Ravintola oli pienehkö/intiimi ja salin puolella hääri kaksi tarjoilijaa. Muut ruokailijat näyttivät kaltaisiltamme länsimaalaisilta tai paikalliselta arabiväestöltä.

Ruoaksi tilasimme tarjoilijan suosituksesta filotaikinaan käärittyä lohta ja hitaasti haudutettua lammasta. Molemmat ruokalajit olivat erittäin hyviä, vaikka minä toki jäin ehkä kaipaamaan hieman vahvempia ja yllättävämpiä maustevalintoja. Jälkiruoaksi sekä Vesa että minä valitsimme annoksen ”Slap Ya Mama”, joka oli hedelmillä ja suklaalla täytetty filotaikinanyytti. Vaikka jälkiruoka oli hyvää ja nimi hauska, en pystynyt kuitenkaan aivan kaikkea syömään ja osa nyytistä jäikin lautaselle. Yhteenvetona ravintolasta voinee sanoa, että mukavasti hieman erilaista ruokaa ja ystävällistä palvelua. Ruoasta taintuneena saavuimme hotellille, jossa Vesa tutki hetken seuraavan päivän lounasvaihtoehtoja ennen unen voittoa. Minä kuitenkin kirjoittelin vielä blogia onnellisen ja unisen tuhinan säestämänä.