Olimme suunnitelleet viettävämme rantalomaa Pismossa, mutta säiden herra ei ollut kanssamme samaa mieltä. Olimme kyllä tietoisia, että tähän vuodenaikaan rannan tuntumassa leijuu tuhtia sumua (”June Gloom”) rantaviivan molemmin puolin. Aina ilmiö ei kuitenkaan kestä koko päivää ja keskipäivällä voi olla jo aurinkoista ja lämmintä. Näin ei kuitenkaan käynyt sinä aikana kun me Pismossa vierailimme. Herättyämme ja nautittuamme aamiaisen – minä shortseissa – totesimme, että kohtalo ei halunnut meidän ruskettuvan ainakaan tällä rannalla. Kävin vaihtamassa shortsit farkkuihin ja lähdimme matkaan autolla mielessämme muut aktiviteetit. Hotellin respa ja internetin ihmeellinen maailma olivat suositelleet vaihtoehtoiseksi tekemiseksi Doom... eikun siis Dune Bugeilla ajelua rannan hiekkadyyneillä. Pismo on Kalifornian ainoa ranta, jossa moottoriajoneuvoilla saa ajella vapaasti (rajatulla osalla 25 mailin rantaviivasta, toki), joten päätimme kokeilla tätä paikallista erikoisuutta.
Saavuttuamme rantaan ja valittuamme vuokraamon löysimme itsemme sotkuisen autokorjaamon näköisen vuokraamon takahuoneessa katsomassa turvallisuusvideota, jossa näytettiin mitä kaikkea ”päheen” näköistä mönkijöillä voi tehdä, mutta ei saa. Kiellettyä oli siis hyppiä tai keulia tai huudattaa kumia.
Dyyneille saavuttuamme ja ohjeistuksen saatuamme lähdimme matkaan. Minun ja mönkijäni tarina ei ollut rakkautta ensi silmäyksellä, mutta pienen pörräilyn jälkeen välimme muuttuivat ainakin vihamielisistä varovaiseksi ystävyydeksi. Vesan ja mönkijän välit sen sijaan olivat aluksi jopa petollisen hyvät. Kun minä jäin ajelemaan hieman tasaisemmalle maastolle, päätti Vesa käydä ”vähän rälläämässä”. Ja niinhän siinä kävi: tuli välirikko ja mönkijä päätti tehdä kuperkeikkoja pitkin mäkeä, onneksi kuitenkin ilman Vesaa. Onhan se aika koomisen näköistä, kun mies saapuu mukanaan irronnut turvaviiri ja hymyilee häpeilevän veikeästi. Ennen lähtöämme oli ilmoitettu, että lipun rikkomisesta laskutetaan 7$ ja mönkijän kaatumisesta 50$. Ehdimme saada lipun korjautettua ennen ajoajan loppumista ja kävimme ajelemassa vielä vähän hillitymmin dyyneillä. Loppujen lopuksi jouduimme onneksi maksamaan vain lipusta, mutta opetus (toivottavasti) pysyy mielessä.
Illalla kävimme syömässä Giuseppe’s Italian Restaurantissa San Luis Obispossa, jossa pizzat olivat herkullisia italialaistyylisiä ja palvelu neuvostoliittolaista. Loppuilta Pismo Beachissa meni lähinnä metsästäessä tuoreita hedelmiä eväslaatikkoon. Yksi ihmettelyn aihe täällä Amerikoissa on se, että edes reilun kokoisessa Walmartissa ei välttämättä ole tuoreita hedelmiä ja vihanneksia vaan pitäisi tyytyä purkkikamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti